KKO:1997:203
- Keywords
- Avioliitto - Omaisuuden ositusMääräaika
- Year of case
- 1997
- Date of Issue
- Register number
- S96/2399
- Archival record
- 4475
- Date of presentation
Puolisoiden omaisuuden erottelua koskeva moitekanne oli nostettu määräajassa, kun haastehakemus oli saapunut käräjäoikeuden kansliaan ensimmäisenä arkipäivänä arkilauantaina päättyneen määräajan jälkeen. Vrt. KKO:1974-II-21 KKO:1999:1 KKO:1999:4
(Vahv. jaosto)
MääräaikaL 5 §PK 23 luku 10 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Haastehakemus Tuusulan käräjäoikeudessa
A kertoi käräjäoikeuden kansliaan saapuneessa haastehakemuksessaan, että pesänjakaja oli 30.6.1995 toimittanut aviopuolisoiden omaisuuden erottelun hänen ja hänen entisen puolisonsa B:n välillä. A ilmoitti vaativansa virheellisesti toimitetun erottelun muuttamista. Määräaika kanteen nostamiselle oli 30.12.1995, joka oli lauantai. Seuraava arkipäivä oli 2.1.1996, jolloin A:n haastehakemus jätettiin käräjäoikeuden kansliaan. A katsoi, että kanne oli säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (määräaikalain) 5 §:n mukaan pantu vireille ajoissa, kun haastehakemus oli toimitettu käräjäoikeudelle ensimmäisenä arkilauantain jälkeisenä arkipäivänä.
Käräjäoikeuden päätös 3.5.1996
Käräjäoikeus totesi, että määräaikalain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona noudatettaviin eli niin sanottuihin prosessuaalisiin määräaikoihin. Ratkaisussa KKO 1974 II 21 Korkein oikeus oli katsonut, ettei määräaikalaki soveltunut perinnönjaon moiteajan laskemiseen. Avioliittolain 98 §:n ja 107 §:n nojalla vastaavia periaatteita sovelletaan puolisoiden omaisuuden erottelun moittimiseen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa tarkoitettuna ajankohtana asia saatettiin vireille haastetiedoksiannolla vastaajalle. Oikeudenkäymiskaaren muutoksen (1052/91) jälkeen asia tulee vireille lain 5 luvun 1 §:n mukaan silloin, kun haastehakemus jätetään tuomioistuimen kansliaan. Muutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä nro 15/1990 ei kuitenkaan mainita, että lainmuutos vaikuttaisi määräaikojen oikeudelliseen luonteeseen tai laskentatapaan, eikä määräaikalakia ole oikeudenkäymiskaaren uudistuksen yhteydessä muutettu.
Käräjäoikeus katsoi, ettei asian vireilletuloajankohdan muuttamisella ollut tarkoitettu muuttaa Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevää periaatetta moitekanteen määräajan laskemisesta eikä tällainen muutos myöskään välttämättä seurannut toteutetusta muutoksesta. A:n moitekanne omaisuuden erottelun muuttamiseksi oli siten nostettu säädetyn määräajan jälkeen. Käräjäoikeus ratkaisi asian oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n nojalla haastetta antamatta ja hylkäsi kanteen myöhään nostettuna.
Helsingin hovioikeuden päätös 3.9.1996
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa myönnettiin. A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen käsittelyä varten.
B antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.12.1997
Perustelut
Pesänjakaja on 30.6.1995 toimittanut avioliittolain 107 §:n mukaisen puolisoiden omaisuuden erottelun A:n ja B:n välillä. Ositusta ja omaisuuden erottelua moitittaessa kanne on avioliittolain 98, 106 ja 107 §:n mukaan pantava vireille perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetyssä määräajassa eli kuuden kuukauden kuluessa osituksen tai erottelun toimittamisesta. Määräajan viimeinen päivä on siten ollut lauantai 30.12.1995. A:n haastehakemus on jätetty käräjäoikeuden kansliaan ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen eli tiistaina 2.1.1996.
Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (määräaikalain) 1 §:ssä säädetään, että kun laissa tai asetuksessa on säädetty määräaika noudatettavaksi tuomioistuimessa tahi muun viranomaisen luona, on se, mikäli ei joistakin asioista ole toisin säädetty, laskettava, niinkuin määräaikalaissa sanotaan. Saman lain 5 §:n mukaan, kun määräpäivä tai määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tahi arkilauantai, saa tehtävän toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.
Ratkaisussaan 1974 II 21 Korkein oikeus on katsonut, että määräaikalaki ja sen 5 §:ään sisältyvä niin sanottu pyhäpäiväsääntö eivät sovellu perinnönjaon eli perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetyn moiteajan laskemiseen. Tuota ratkaisua annettaessa voimassa olleiden oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaan riita-asia tuli vireille haasteen tiedoksiantamisella. Tiedoksianto voitiin toimittaa myös viikonloppuina ja pyhäpäivinä. Tämän vuoksi pyhäpäiväsääntöä ei sovellettu määräajassa nostettaviin kanteisiin.
Voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 1 §:n 2 momentin (1052/91) mukaan riita-asia tulee vireille, kun haastehakemus saapuu käräjäoikeuden kansliaan. Kanslia ei ole avoinna pyhäpäivinä eikä muinakaan määräaikalain 5 §:ssä mainittuina päivinä. Pyhäpäiväsääntöä on sen vuoksi sovellettava nyt kysymyksessä olevaan kanteen nostamista koskevaan määräaikaan. Korkeimman oikeuden edellä mainittu ratkaisu (KKO 1974 II 21) on menettänyt merkityksensä muuttuneen lainsäädännön johdosta.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on saanut toimittaa aviopuolisoiden omaisuuden erottelun moitetta koskevan haastehakemuksensa käräjäoikeuden kansliaan vielä 2.1.1996 eli ensimmäisenä arkipäivänä arkilauantaina 30.12.1995 päättyneen määräajan jälkeen. A:n kannetta ei siten olisi pitänyt myöhään nostettuna hylätä.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Hidén: Pesänjakaja on 30.6.1995 toimittanut avioliittolain 107 §:n mukaisen puolisoiden omaisuuden erottelun A:n ja B:n välillä. Ositusta ja omaisuuden erottelua moitittaessa kanne on avioliittolain 98, 106 ja 107 §:n mukaan pantava vireille perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetyssä määräajassa eli kuuden kuukauden kuluessa osituksen tai erottelun toimittamisesta. Määräajan viimeinen päivä on siten ollut lauantai 30.12.1995. A:n haastehakemus on jätetty käräjäoikeuden kansliaan ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen eli tiistaina 2.1.1996.
Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (määräaikalain) 1 §:ssä säädetään, että kun laissa tai asetuksessa on säädetty määräaika noudatettavaksi tuomioistuimessa tahi muun viranomaisen luona, on se, mikäli ei joistakin asioista ole toisin säädetty, laskettava, niinkuin määräaikalaissa sanotaan. Saman lain 5 §:n mukaan, kun määräpäivä tai määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tahi arkilauantai, saa tehtävän toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Ratkaisussa KKO 1974 II 21 on kuitenkin katsottu, että määräaikalaki ja sen 5 §:ään sisältyvä niin sanottu pyhäpäiväsääntö eivät sovellu perinnönjaon eli perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetyn moiteajan laskemiseen.
Mainittua Korkeimman oikeuden ratkaisua annettaessa voimassa olleiden oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaan riita-asia tuli vireille haasteen tiedoksiantamisella. Tiedoksianto oli mahdollista toimittaa myös viikonloppuina ja pyhäpäivinä. Nyt voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 1 §:n 2 momentin (1052/1991) mukaan riita-asia tulee vireille silloin, kun haastehakemus saapuu käräjäoikeuden kansliaan. Kanslia ei ole avoinna pyhäpäivinä eikä muinakaan määräaikalain 5 §:ssä mainittuina päivinä. Kysymys on siitä, onko määräaikalain soveltuvuutta puheena olevassa tilanteessa riita-asian vireilletuloa koskevan lainmuutoksen johdosta tai muusta syystä perusteltua nykyisin arvioida toisin kuin ratkaisussa KKO 1974 II 21.
Määräaikalain 1 ja 5 §:n perusteella voidaan päätellä lain tarkoituksena olevan, että lakia ja sen pyhäpäiväsääntöä sovelletaan silloin, kun määräajassa tai määräpäivänä tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona suoritettava toimenpide estyy sen vuoksi, ettei asianomainen virasto ole laissa mainittuina päivinä avoinna. Oikeuskäytännössä määräaikalain onkin katsottu koskevan sellaisia määräaikoja, joiden kuluessa oikeuden valvomista tai toteuttamista tarkoittava toimi on ollut suoritettava viranomaisessa. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1955 II 115 pyhäpäiväsäännön on katsottu koskevan testamentin valvonnalle säädettyä määräaikaa.
Riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistuksessa toteutettu riita-asian vireilletulon uudenlainen sääntely merkitsee sitä, että asian saamiseksi vireille haastehakemus voidaan toimittaa käräjäoikeuden kansliaan vielä määräajan viimeisenä päivänä. Haasteen tiedoksiantamista ei siten enää tarvitse suorittaa kanteen vireille panemiselle säädetyn määräajan kuluessa. Tämä uudistus antaa erityisen syyn harkita, onko noudatettu käytäntö edelleen perusteltu.
Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kysymys on tullut ajankohtaiseksi omaisuuden erottelua koskevaa moitekannetta nostettaessa. Perinnönjaon, osituksen ja omaisuuden erottelun moitetta koskevan määräajan suhteen oikeuskäytäntö on vakiintunut ratkaisun KKO 1974 II 21 viitoittamalle linjalle. Ei kuitenkaan voida pitää hyväksyttävänä, ettei suoraan laista ole mahdollista saada vastausta siihen, mihin määräaikoihin pyhäpäiväsääntöä on sovellettava. Oikeusvarmuuden kannalta on perusteltua, että pyhäpäiväsääntöä sovelletaan, ellei poikkeamiseen ole pakottavaa syytä. Määräaikalain 1 §:n mukaan tämän lain mukaisesta määräaikojen laskemisesta on poikettava vain silloin, kun niin on nimenomaisesti säädetty. Perintökaaren 23 luvun 10 §:n mukaan perinnönjaon moitetta koskeva kanne on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa perinnönjaon toimittamisesta. Säännöksessä ei ole määräyksiä määräajan laskemisesta. Näin ollen ei ole estettä soveltaa määräaikalain 5 §:ssä tarkoitettua pyhäpäiväsääntöä myös perintökaaren 23 luvun 10 §:n mukaisen kanteen nostamiseen.
Näillä perusteilla katson, että A on saanut toimittaa aviopuolisoiden omaisuuden erottelun moitetta koskevan haastehakemuksensa käräjäoikeuden kansliaan vielä 2.1.1996 eli ensimmäisenä arkipäivänä arkilauantaina 30.12.1995 päättyneen määräajan jälkeen. A:n kannetta ei siten olisi pitänyt myöhään nostettuna hylätä.
Päädyn siis samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.
Oikeusneuvokset Pellinen ja Portin olivat kumpikin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hidén.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Brusila.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hyrkäs, Brax ja Harsia. Esittelijä Kirsi Marjamäki.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Nikkarinen, Lindholm, Tulenheimo-Takki, Tulokas, Pellinen (eri mieltä, Hidén (eri mieltä), Palaja, Kitunen ja Krogerus sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Susanne Möller.